Taivas ei tippunutkaan :)


Olen levännyt.Myrsky on takana.Muistelin ankarasti sitä,mikä ajatukseni ja asenteeni yleensä on.Mietin,minne se katosi ja kauankohan meinaa olla poissa?Ja sitten tietysti ollut miettimättä,kun eihän se yleensä mihinkään johda 🙂 Sitten sitä koittaa luottaa vain siihen kliseiseen perusjuttuun,”Kyllä se siitä”…Lopputulos on nyt hyvä ja vahvistuu päivä päivältä.Liekö tuo ihana arki muistutellut jonkilaisen järjen hivenen ja ryhdin takaisin elämään.Hyvän levon lisäksi.

Lepo ensin

Seuraavalla kerralla jätän huolestumatta siitä,että huolestun.Ei siis mitään kerrostuplahuolestumista tai ahdistumista.Tunteet ovat ihan normaaleja ja jos jollakin kerralla sattuu vähän lujempaa..no,se on vain kestettävä.Siinä tietyssä kajahtaneisuuden pisteessä umpiväsyneenä on melko turha koittaa raapia kasaan sellaista selkeää just-nyt-heti-toimivaa ohjeajatusta.Siispä tärkeintä on levätä ja antaa pahimman mylläyksen olla rauhassa ja laskeutua.Kyllä se ajatus kertoo sitten,kun se viimein uskaltautuu ulos jotain neuvomaan.Silloin,kun se sitten tekee niin,sitä on syytä kuunnella.Se osaa olla hyvin ymmärtävä.

Pako

Onhan siinä haasteensa.Kun mikään ei oikeastaan edes kiinnosta,taikka sitten ei vain jaksa siirtää ajatusta sieltä mustista vesistä johonkin muuhun.Mihinkään ei osaa keskittyä.Kuten vaikka lukemiseen.Mutta jos laittaa telkkarin päälle,lukee ainakin viittä nettisivua yhtäaikaa,koittaa samalla kirjoitella tekstiviestejä ja kuuntelee myös vielä musiikkia,ja tähän voi lisätä mitä vain keksii,tulee se tunne vastaan,kun haluaisi vain tehdä jotakin ihan rauhassa 🙂 Tai sitten nukahtaa.Eikä sekään huono vaihtoehto.

Itseymmärrys

Olen voinut joskus olla läheisriippuvainen,masentunut ja ahdistunut.Paljonkin.Aiemmissa kirjoituksissa jonkin verran käsittelinkin niitä tunteita ja niistä irtaantumista,varmaan kirjoitan niistä vielä jatkossakin.Tänä päivänä en voi enää sanoa olevani alkoholistivanhempieni tai muista vastaavista syistä läheisriippuvainen,masentunut tai ahdistunut.Jäänteitä voi olla,tai sitten jokin osa kuuluu luonteeseen tai tai tai…Elämässä tulee heikkoja hetkiä,jotka sisältävät kaikkia edellä mainittuja ja paljon muita. Oman tunnemyrskyni aiheutti ikävät uutiset ja oman tautini väsymys yhteensä.Hormoneitakin syytetään usein 🙂 En aio jäädä siihen roikkumaan sen enempää.Se tunne oli ja meni.Tartuin siihen köyteen mikä oli hyvä ja odotin että myrsky laantuu.Ei sitä köyttä kunnolla näe,kun vettä tulee vaakatasossa 24 m/s.Sormetkin siinä vaiheessa kylmettyneet niin,ettei tiedä pitääkö jostain edes kiinni.Johonkin on silti luotettava.Se utuinen muistikuva siitä,että siinä se on ollut ja siitä roikuin kiinni.Myrskyn jälkeen tuntuu hetken raskaalta,joka paikka on avohaavoilla ja kirvelee,mutta siitä toipuu kyllä.Itseänsä pitää hoitaa,kuten hoitaisi parasta ystäväänsäkin! Hoitaa-sanan tilalle käy hyvin myös ymmärtää,rakastaa,välittää jne.Hyvä,että tiedätte pointtini 🙂

Rauha

Tällä hetkellä vakavat tilanteet ovat pysyneet vakaana.Odottelua.Odotellessa voi silti elää ja siksi onkin loistavaa,että arki viimein alkoi.Aloitin tänään lauluopinnot ja lapsukaisenkin harrastukset jatkuvat taas.Ihan loistavia nuo kiinnekohdat säännöllisesti joka viikko!On jotain positiivista mitä odottaa ja mihin keskittyä.Nyt voi tehdä taas asian kerrallaan 😉



Mainokset

Allerginen suorituksille


Olen tehnyt paljon töitä sen eteen,että voisin olla terveesti itsevarma ja tehdä sen puitteissa mitä haluan.Ihan perussettiä,kuten koulutus,työ ja harrastukset.

Leimautuminen

Lapsuudessa luokallani oli oppilas,joka oli hyvä kaikessa.Todistus oli aina sen mukainen,erinomainen siis.Jossain vaiheessa hän alkoi kärsiä siitä,kaikki kun ystävällisesti muistuttivat häntä siitä kauniilla nimityksillä kuten ”opettajan lellikki”.Hän halusi eroon siitä leimasta.Niinpä hän liimasi kaikkien nähden opettajan tuolin sekä kirjan kiinni.Tietysti tekijä paljastui.Tämä oppilas kertoi,että hän oli paineissaan yrittänyt olla jotain muuta kuin oli,vaikka hänellä oli todella monta kaveria.Asiasta keskusteltiin ihan koko luokan kesken ja se oli opetus meille kaikille.Erilaisuus tavalla tai toisella oli ok.Itse en vain sitä siinä luokassa koskaan tuntenut,ehkä se oli väärää erilaisuutta?Tuskin.Nykyään ymmärrän sen ymmärtämättömyyden.

Vaikken ollut huippuoppilas,minulle kasvoi silti poikkeavan leima otsaan.Se lähti kai varmaan jostain siitä,kun opettaja sanoi ettei moni pysyisi niin hyvin perässä oppiaineissa,niin valtavalla poissaolomäärällä.Kotona äiti odotti aina täydellistä suoriutumista,jälkien siivoamisesta,ruokailusta,kotiintuloajoista ja hänen elämänsä maailman tappiin asti-arvostamisesta.Missään noista ei ollut liikkumavaraa.Kotiintuloajasta 5-10 minuuttia myöhässä ja lopputulos oli selkäsauna ja viikon kotiaresti.En oppinut siltikään.Ulkona oli pakopaikka,enkä olisi millään jaksanut tai halunnut mennä kotiin.Leivän murut iltapalalta pöydällä ja lopputulos oli herätä selkäsaunaan, kun äiti saapui yöllä baarireissultaan kotiin ja löysi ne.Tai kun viimein annoin pahan oloni purskahtaa pintaan,lopputuloksena läimäytys, kun itku ei loppunut äidin mielestä ajoissa.Yritin parhaani.

Koulussa tietysti piti antaa kaikkensa ja pitää yllä opettajan oletusta siitä,että pärjään kyllä.Yläasteella koulupsykologi vahvisti kannustamalla tätä suoriutumista ja vahvuutta.Hän ei tarkoittanut sillä tietenkään mitään pahaa.Olen sitä mieltä,että silti selviytyjä-leima painaa joskus liikaa.Se ei jätä vaihtoehtoja.Se on tiukka ohje siitä,että kaikesta on suoriuduttava loistavasti.Vähempi ei riitä,se ei ole mitään.Minusta tuli itseäni ja ympäristöä alituisesti analysoiva.Eläminen jäi sivuun.Ei tietenkään pelkästään leiman takia,vaan myös kotona vallitsevien arvaamattomuuksien vuoksi.Se oli selviytymistä,oppia ennakoimaan tulevaa jopa pöydällä olevien esineiden asennosta.Perfektionismia ongelmien välttämiseksi.

Kokovartaloskannaus

Tänään törmäsin tuohon ajatukseen.Olen vapautunut sen verran,että pystyn jännittämättä käymään laulutunneilla.Uskallan tehdä jopa virheitä 🙂 Tuosta kiitos positiivisen asenteen omaavalle opettajallekin!Hän kuitenkin sanoi SEN tietämättään tänään.”On hienoa,että osaat ANALYSOIDA omia tuntemuksiasi.”Sehän on suorastaan jo kirosana,analysoida itseänsä!!En jaksaisi kuulla sitä nyt.Teen sitä koko ajan.Olen joskus terapiassa käydessäni,saanut ohjeen olla tekemättä sitä niin paljon.Siinäkin oli opetteleminen,löytää se itseanalysoinnin ja suorittamisen sekä niiden vastakohtien kultainen keskitie..

Ms-tauti toi itseanalysoinnin rankasti takaisin.Kokovartaloskanneri on päällä heti aamusta.Miltä tuntuu?Missä tuntuu?Miten tuo tuntemus selitetään?Mistä tämä johtuu?Mitä tälle voi tehdä?Ja liuta muita kysymyksiä pitkin päivää.Onneksi se on jo helpottamassa.Silti jäljellä on sen verran,että opettajan lausuma kirosana osui.Osumaan saattoi vaikuttaa myös alkujaan hankalampi päivä.Aloin miettiä pianotuntejani.Siitä on tullut pelkkää suorittamista.Alunperin minun piti vain viattomasti harrastaa sitä!?Laulutunneista en haluaisi suoriutumista.Haluan nauttia siitä mitä teen,ihan kevein mielin.Miten suhtautuisin,että se aina pysyisikin niin?

Allerginen…

Nyt olen soittanut pianoa 12 vuotta.Soittotunnit keskittyy aina tulevaan tasosuoritukseen tai johonkin välietappiin.Toisaalta se on aktivoiva ja tehokas tapa oppia ja mennä eteenpäin.Tämän kevään viimeinen suoritus saa minun osaltani silti jäädä viimeiseksi.Halusin alunperin vain soittaa,oppia vähän jotain siihen avuksi.Ajan kuluessa en saanut soittamista onnistumaan tarpeeksi hyvin.En oikeastaan koskaan soittanut,niin kuin halusin.Minulle oikeat sormitukset tai käden asento eivät olisi olleet niin olennaisia.Tietysti tosissaan ammattia soittamisesta hakevalle,ne ovat suureksi hyödyksi!Minä en sisäistä sitä tarpeeksi hyvin ja haluan vain harrastaa.Kuluneen 12 vuoden aikana,olen analysoinut omaa motivaatiotani,fysikkaani,korviani ja jännittämistäni.Nyt alkaa tuntumaan siltä,että se riittää.Olen allerginen.Liian paljon negatiivisia tuntemuksia HARRASTUKSESTA.Olen mukavuudenhaluinen 🙂

Joku joskus suositteli piirtämistä opiskelemaan.En helvetissä mene!Ikinä!!Onpahan edes yksi asia,jossa kukaan ei tule kertomaan miten tehdä paremmin tai kokonaan toisella tavalla.Kukaan ei tule vaatimaan miten nopeasti teoksen pitäisi olla valmis.Puhumattakaan,että joutuisin piirtämään jotain jota en halua.Minun ei tarvitse stressata,jos vaikka haluan jättää keskeneräisen työn hetkeksi sivuun.Piirrän itselleni ja se riittää,saatan olla jopa ihan tyytyväinen 🙂

Tauko paikallaan

Suorittamiset saa nyt siis jäädä taka-alalle minun elämässäni.Siiheksi,kunnes tajuan,etteivät ne määrittele minua ihmisenä.Ne eivät ole olemassa vahingoittaakseen minua tai antamassa tietyn ihmisarvon.Minun elämäni ei ole suorituksen laadusta kiinni.Ehkä joskus tuntui liikaa siltä.Elämä oli kokonaisuudessaan suorittamista.Jospa keskityn nyt elämään elämääni ilman ms-leimaa,alkoholistinlapsi-leimaa,insestin uhri-leimaa,selviytyjä-leimaa,masentunut-leimaa,pianisti-leimaa,työtön-leimaa ym.ym. Olisinkin vain ihan ihminen,ilman mitään leimoja! Nauraisin omille virheilleni.Nauttisin siitä mitä teen.Ei se saa olla niin vakavaa.Jos ajattelen itseni johonkin noista edellä mainituista leima-kategorioista,olen rajattu.Maailma näkyy, vain sen leimakuplan hämystä.Se määrittelee minut joksikin(esim. alkoholistin lapsi=auktoriteettipelko?,työtön=mihinkään kuulumaton?,tarpeeton?),ehkä sellaiseksi jota en halua olla.Jätän rajaukset pois ja otan mahdollisuudet avoimin mielin vastaan.Jossain vaiheessa varmasti löydän sen todellisen ja hyvän pointin joka suorittamisissa on 🙂

Kaikki ihmiset suorittavat,on pakkokin.On opiskelut,koti,työt ja harrastukset.Toiset osaavat suorittaa keveästi ja toiset panostavat kaikkensa.Tuskin on yhtä ainutta oikeaa tapaa itse suorittamisasenteeseen.Ajattelisin kuitenkin niin,että kaikille tyyleille yhteinen ajatus olisi itsensä hyväksyminen sellaisena kuin on.On tehtävä se oma parhaansa ja oltava itselleen armollinen.Joskus voi antaa olla,edes hetken,mikään ei vielä siihen kaadu.Itseään voi onnitella saavutuksista.Mikä olikaan se tärkein juttu elämässä?Sitä kannattaa aina välillä miettiä.



Follow my blog with Bloglovin