Sokerina pohjalla :)


Tätä en ihan suunnitellut.Enkä olisi ehkä uskonut,jos joku olisi sanonut.Nyt on menossa neljäs vuorokausi ilman sokeria.Se tosiaan aiheuttaa riippuvuutta,vaikka löytyy niitäkin tekstejä joissa sokeririippuvuus todetaan harhaksi.Kuitenkin kaikki kohdat,joiden väitetään olevan riippuvuutta vastaan,( kuten yleensä sokerin tarve ei ole suurin aamulla,vaan iltapäivällä ),menee minulla juuri toisin päin.Lopetin joskus tupakoinnin ja tunnistan riippuvuuden aiheuttamia mielihaluja ja tuntemuksia.

Minulla ei ole koskaan ollut kamala tarve syödä karkkia,leivonnaisia tai sokerijuomia.Minulla ei ole ollut tapana ostaa kaupasta suklaata tai mitään muutakaan sokerista jaksaakseni sieltä kotiin.Se on ollut todella vähäistä.Lapsenkin kanssa olen ollut sokerin suhteen hyvin minimaalinen.Mieluummin olen herkutellut jollain suolaisella,satunnaisesti.Ihan ehdottomasti olen ajatellut,ettei minulla ainakaan ongelmaa ole sokerin kanssa!…Kuvassa näkyy määrä sokeria,jonka olen lähes päivittäin käyttänyt,pitkään.Kahvin kanssa!Voisin väittää,että pelkästään.Ja niin opitusti,etten edes ole huomannut.Ei ihme,ettei enempää makeaa tehnytkään mieli.

Joskus olen kiinnittänyt huomiota kahvin kulutukseeni,lähinnä sen kofeiinin takia.Tiedän,ettei se ole hyväksi paljon käytettynä.En silti ”vähäisen” sokerin käyttöni takia ole sen osuutta asiassa paljon miettinyt,kun ei ole paino-ongelmiakaan.

Se personoitui 😀

Jostain syystä nyt kaiken elämäntaparemontin alkaessa,kiinnitin huomiota myös sokeriin.Ostin tilalle makeutusainetta ja ajattelin,että tämähän käy helposti!Kahvi ei ehkä ihan niin hyvää ole,mutta eipä sitä paljon tarvitse nyt juodakaan.Olen kasvanut kahvin kanssa.Yläasteelta asti olen juonut sitä kohtuuttomia määriä.Päiväni kulutin isäni luona,kahvia juodessa,koko ajan.Sokerin kanssa.Olin kai seurajuoja,isä joi kiljuaan ja minä kahvia.Kahvi on jäänyt vahvasti elämään ja onhan sitä nyt pakko juoda,kun muuten ei jaksa!Hmmm…tuohon on nyt tainnut tulla uusi ajatus tilalle,viimein.

No,ei se nyt ihan niin helppo nakki ollutkaan…Sokerikuppi keittiön pöydällä juttelee minulle,se osoittaa olevansa erittäin suostuttelukykyinen.Niin fiksu,että tuijotan sitä silmät suurina epäuskosta ja nauran.Sokerittomuuden jatkuessa,alan kaivata karkkia.Voi nam,miten herkkua olisi vetää koko pussi!Eipä ole ennen ollut tuotakaan fiilistä…Ulkona lumihanki näyttää ihanan tutun valkoiselta ja puilla on herkullisen kiteinen sokerikuorrutus.Tälle ei oikeasti voi kun nauraa 😀 Samalla tuo on aika hirveä huomata!

Mutta kun käy näin,että eloton tuote alkaa jutella ja olla kaikkialla,minun on pakko hylätä se kokonaan.Sitä en suunnitellut.Ajattelin,ettei siinä nyt mitään kummallista ole,jos sen jätän vähemmälle reilusti.Noiden makeiden mielikuvien vuoksi,vältän sitä nyt ainakin hetken ihan tosissaan.Ainakin niin kauan,kunnes lumihanki ei enää näytä syötävältä ja puutoksen tunteet kropassa loppuvat.Kuten huimaus,väsymys ja pahvin tunne suussa..

Tässä samalla vähentelen tupakointia kohti lopullista tavoitetta.Tämä olisi helpompaa,jos olisin töissä.Mutta teen tämän kaiken myös siksi,että olisin jatkossa työkuntoinen.Tiedän,että töitä on tulossa ja kauhulla olen tunnustellut omaa jaksamista senkin puolesta.

Menneen positiivisuudet

Tässä elämässä on,toisaalta onneksi,ollut useita tilanteita,jotka ovat kasvattaneet mielen lihaksia.Alkoholistivanhemmat,läheisriippuvuus,insesti ja sen oikeudenkäynti,kuolemat ja sitten ne ihan oman elämän omat haasteet.Olen selviytynyt niistä melko hyvin,joten enköhän yhden sokerin selätä.Nauran sille 🙂

Kyllä näistä riippuvuuksista ja vahvoista mielihaluista irtipääsemiseksi pitää olla oma tahto ja halu.Uskon,että alkoholisteillakin on omassa elämässään hetkiä,joihin he voisivat tarttua.Vaikka se sairaudeksi luokitellaan,se on silti itse aiheutettua.Valintoja,valintoja ja valintoja..

Vähäisenä pidän tätä sokeririippuvuutta,vaikka jossain tekstissä se luokiteltiin riippuvuusluokassaan samaan kuin heroiini.Jossain se torjutaan kokonaan.Varmaan vaikuttaa se kuinka säännöllisesti tuota sokeria nyt sitten käyttää ja minkälaisia määriä ja mihin tarkoituksiin.Minun määräni ovat karmivia.Myös kahvissa.Kahvia pahimmillaan 2 dl kupillisia 18 päivässä (työttömänä ollessa),minimi 12 kupillista.Jokaisessa kupissa on reilu kaksi teelusikkaa hienosokeria tai kolme sokeripalaa…Huhhuh..Olen tainnut olla aika sokea.

Kohti parempaa elämää

Minun täytyy katsoa tämä sokerihomma nyt loppuun asti.En voinut kuvitellakaan mitään tuollaisia tuntemuksia sen vuoksi tulevan!Mitä kaikkea se aiheuttaa ja tuo tilalle pois jäädessään?Saattaa olla,että väsymys helpottaa…Alkoholi muuttaa käyttäjänsä persoonaa.Sokeri ei käyttäydy samalla tavalla,mutta katsotaan olisinko vähemmän levoton 🙂 Vähemmän levoton,vähemmän ahdistunut ja löytyisikö se rauha ja tasapaino jälleen?

Ja oli tämä riippuvuutta tai ei,liika sokeri ei ole hyväksi 🙂 Minä painun nyt nolona sitä miettimään…



Riippuvuus,henkinen vankeus


Alkoholi-,läheis-,netti-,huume-,nikotiini-,shoppailu-,negatiivisuusriippuvuus…you name it.Kaikesta voi kehittyä riippuvuus.Niitä on monenlaisia ja eri asteisia.Jokaiselle jotakin.

Kuten olen jo monta kertaa tuonut esille,olen yrittänyt,epätoivoisesti,saada vanhempiani irti alkoholiriippuvuudesta.Turhaahan se on ollut.Mikään riippuvuus ei lähde pakottamalla,sen pitää lähteä itsestä,omasta ymmärryksestä.Ihmiset ovat erilaisia.Toisille läheisen puhe ja toivomukset saattavat avata halun myöntää riippuvuus ja parantua.Toiset taas ovat ehkä niin pitkällä riippuvuudessa,että se on jo kemiallista ja vieroittautuminen tuntuu liian vaikealta.Ei se silti mahdotonta ole.Kaikki on omasta halusta kiinni.

Riippuvuus on sairaus.Ihan siinä missä flunssakin.Jokainen meistä on joskus ollut sairas.Riippuvainen vain ei itse usein ymmärrä olevansa sairas,eikä osaa hakea apua.Ajatuksen pohjamudista saattaa joskus vilahtaa ajatus,joka yrittää soittaa hälytyskelloja siitä,että jokin on pielessä.Sitä ei uskalleta nähdä eikä kohdata.Päihderiippuvaisella kyse voi olla kaiken muun henkisen kaaoksen lisäksi,pelosta tulla leimatuksi.Pohjasakkaa,arvoton ihminen,yhteiskunnan luopio jne. Sen ei pitäisi olla niin.Riippuvuus sanana herättää henkiin myös sanan heikko.Enemmän esille pitäisi kuitenkin tulla se,kuinka rohkea ja vahva ihminen on kertoessaan riippuvuudestaan.

Ymmärtääkseni tuota sairautta,minun pitää etsiä sitä mahdollisimman läheltä,itsestäni.

Jotain jota voi hallita,tai sitten ei..

Aloitetaan lapsuudesta.Minussa oli alkavan pyromaanin vikaa.Tulitikut oli helppo ostaa kioskilta ja poltettavaa löytyi,alkaen savukkeista.Olin 9 vuotias.Kaverin kanssa päädyttiin kerrostalon häkkivarastoon.Siellä oli varastolokero,jossa istuskelimme.Lokerot oli siis eroteltu isoreikäisellä verkolla ja juuri siinä vieressä,oli täpötäysi lokero jonne tavaroita oli pyöritelty sanomalehtipaperilla.Sitä oli oikein helppo repiä irti.Jostain löytyi pieni peltialusta,jonka päälle paperia revittiin ja lopulta tuikattiin tuleen.Kyllä oli todella voittajafiilis sitä omatekoista nuotiota siinä häkkivarastossa tuijotellessa.Valotkin piti ihan sammuttaa.Kerrostalon asukkaat olivat autuaan tietämättömiä siitä mitä heidän rapussaan tapahtuu.Nuotiohetkiä jatkui todella pitkään.Onneksi se ei koskaan aiheuttanut mitään vakavampaa.Eräällä kerralla olimme uuden kaverin rapussa,siellä oli paljon suurempi pyörävarasto,jossa säilytimme piilossa keräämiämme tumppeja ja tikkuja.Siinä varastossa oli myös antiikkinen auton takapenkki,jonka nahkapäällinen oli auki.Juuri kun olin edeltä poistumassa varastosta,kuulin kun takanani raapaistiin tikku ja toinen sanoi,että ”Heitä se tuonne”.Siinäpä se leimusi sitten,antiikkipenkki.Yritin kiskoa nahkaa sen päälle,mutta paniikissani en osannut vaan juoksimme ulos hakemaan apua.Ehdimme sopia,että olemme nähneet vain poikajoukon juoksevan varastosta ulos,muusta emme tiedä.Olimme 9,8 ja 7 vuotiaita.Syyllistä ei löytynyt.Kunnes eräänä päivänä vanhempi veljeni tuli todella tuohtuneena ja epätoivoissaan kotiin.Kuulin hänen kertovan äidille,että häntä syytetään siitä tulipalosta.Valtava möykky alkoi painaa mahassani.Olin todella surullinen veljeni puolesta,hänellä ei muutenkaan ollut mikään hyvä maine ja nyt olimme pilanneet sitä lisää.Odotin,että veljeni poistuu ja kerroin äidille kaiken.Häpeä oli valtava,mutta sain sen ulos ja tunsin että asiat menevät oikein.Vakituisesta nuotiostani en silti kertonut,mutta päätin lopettaa senkin touhun.Nyt olin nähnyt mitä se voi saada aikaan.

Nyt en siis polttanut esineitä,vaan itseäni.Sekin loppui,kun kohtasin siitä tulevan häpeän Hänen puoleltaan.

Häpeä

Kun läheisensä haluaa irti riippuvuudestaan,löysin mielestäni siihen hyvän vinkin.Ota videokuvaa humalaisesta puolisostasi/vanhemmastasi/lapsestasi,kun hän konttaa yöllä baarista kotiin.Tai peliriippuvaisesta pelin jälkeen.Näytä video vasta sitten,kun kuvattu on selvä ja rauhallisessa mielentilassa,vastaanottavaisimmillaan.Häpeä,jonka video voi aiheuttaa,saattaa herättää oikeanlaisia ajatuksia.Kokeilemisen arvoinen juttu!Olettaisin,että riippuvuuden alkuvaiheessa toimivimmillaan.

Pelottavia huomioita

Olen aina ajatellut,että tiedän mitä alkoholismi on,olen nähnyt sen liian hyvin vierestä.

Masennuslääkkeiden aloituksen myötä kuvioissa oli myös nukahtamislääkkeet.Vau,mikä elämys se ensimmäinen oli!Juuri sitä mitä olin aina kaivannut.Rauhallinen keinutus,helppo ja kevyt olo ja sitten uni.Ensimmäisestä lääkkeestä lukien,suhtauduin niihin lähes samalla tavalla kuin Klonkku sormukseen (Taru sormusten herrasta).Huomasin sen kyllä heti,en kertonut kellekään,mutta mietin pitäisikö huolestua?Pelkäsin sitä vahvaa tunnetta, joka ilmestyi aarteitani kohtaan.Onneksi yksikään nukahtamislääke,joita mielelläni aina kokeilin,ei antanut vaikutusta kuin muutaman päivän ajan.Sitten tulin immuuniksi niille.Ne eivät toimineet ollenkaan.Onneksi.

Meni vuosia eteen päin.Masennusaika oli ollut takana jo pitkään,ainakin uskoin niin.Kerran sain lihassärkyyni rentouttavaa kolmiolääkettä.Se vei vaakatasoon aika nopeasti.Eikä se haitannut tippaakaan.Oli suorastaan mahtavaa olla avuton oikeasti,edes kerran elämässä.Ilman mitään vastuuta.Seuraavana päivänä odotin,että olisin saanut ottaa toisen.Ei ollut tarvetta.Sitä oikeaa tarvetta.Hmmm.Sitten tajusin omat ajatukseni ja nostin metelin,itselleni,kaikessa hiljaisuudessa.Tajusin,että minulla saattaa olla ongelma.En ajatellut sitä silti enempää ja jätin tietysti lääkkeet ottamatta,koska en tarvinut niitä siihen mihin ne oli määrätty.

En ole koskaan ollut absolutisti.Käytän alkoholia.Omasta mielestäni kohtuullisesti.Silti asian tarkistamista on ollut,meillä kummallakin.Ei meidän tilanne kuitenkaan koskaan ole muistuttanut sitä mitä kotona oli.Ei siis mitään hätää?Eräänä päivänä,ihan tämän vuoden aikana,joka on ollut hieman hankalampi,säikähdin.En tiedä mistä se selkeys tuli,mutta siinä se oli,minun ongelmani.Ajatukseni harhailivat tuon tuostaan tulevassa illan oluessa tai lääkekaapilla käydessäni kolmiolääkepaketissa,väkevästä pullosta jääkaapissa puhumattakaan.Alkoi olla alituiseen itsensä kanssa keskustelua,että ”Ei nyt,eihän se sovi,miksi ei sovi?,mitä se haittaisi,yksi hörppy?,EI!”Siis mikä ihme tämä tällanen ajatus oikein on?Se on raskas ja ahdistava,etenkin sitten kun sen tiedostaa.Miksi tappelen itseni kanssa nykyään jatkuvasti?Sitten muistin nuo kaikki aikaisemmat kohtaamiseni lääkkeiden kanssa ja keskustelut alkoholin käytöstä.Tajusin,kuinka lähellä minä olen sitä rajaa, joka on niin helppo ylittää ja kieltää kaikki.Kun eihän siinä nyt mitään.Niin,ei varmaan heti,mutta hyvin pian.

Minulle on ihan sama,onko alkoholismi perinnöllistä vai ei.Se on asia johon pystyn itse vaikuttamaan.Kerroin huomioni välittömästi Hänelle.Enkä jättänyt sitä varaa,että kertomaani voisi suhtautua vähättelemällä.Kuka tahansa,joka minut tuntee,voisi sanoa,että kuvittelen vain.Eihän siinä nyt mitään vielä ole.Totuus kuitenkin on toinen ja minä tiedän sen.Hän otti minut vakavasti,onneksi.Alkoholin käyttöni on määrällisesti vähäistä,mutta suhtautumiseni siihen muistuttaa liikaa jo edellä mainittua Klonkkua sormuksen perässä.Se on piinavaa ja minä haluan vapauden.Minun on selvitettävä se asia,jota oikeasti haluan paeta.Sitten saan rauhan.

Parantuminen

Riippuvuus alkaa jostain.Minä mietin omalla kohdallani,että mistä?Jos minä pystyn sen huomaamaan ja tekemään asialle jotain,miksi vanhempani eivät?Vaihtoehtoja on niin monia,että menee arpomiseksi.Minun kohdallani asiaa helpottaa tasapainoinen perhe-elämä ja opeteltu tietoisuus.Kiitos lapsuuteni.

Kiitos lapsuuteni myös (sarkasmia..),että hankalan tilanteen tullen,hyvin mielelläni haluaisin unohtaa sen päihteen avulla.Niin en toki tee kuin toiveissani.Ulos päin olen hokenut,että minähän en samalle tielle lähde kuin vanhempani!Alkoholia ei oteta suruun eikä asioiden selvittelyyn!Musiikki,kirjat ja elokuvat toimivat ihan yhtä hyvänä pakokeinona,lisäksi aivot työstävät asioita alitajunnassa ihan selvänä.Minun on annettava itselleni aikaa,diagnoosini käsittelyyn,joka nyt on se trikkerini päihteen tarpeeseen.

Riippuvuudet olisi paljon helpompi pysäyttää heti alkuunsa,jos olisimme tietoisempia itsestämme.Mitä teemme,miten reagoimme asioihin?Mikä saa sen tupakan aina syttymään,mikä saa ajattelemaan alituisesti negatiivisesti,mikä saa ottamaan sen ensimmäisen oluen jne.Mitä tapahtui,että niin kävi?Se pitää tiedostaa,että sen voi välttää ja tehdä päätös asian suhteen.Usein riippuvuus on tapa,totuttu automaatio.Se pitää huomata ja keksiä vaihtoehto.Sen sijaan,että ajattelisi negatiivisesti,löytää jotain positiivista tai sen sijaan,että ottaa sen ensimmäisen oluen,juo vaikka lasin vettä.Se pitää tiedostaa ja päättää.

Pikatesti

Aina ei voi olla varma,onko jostain riippuvainen.Silloin täytyy kokeilla.Mitä menetettävää on,jos on viikon ilman vaikka sitä kahvia?Tai olutta.Tai nettiä?Miltä se tuntuu?Jos oli helppo olla ilman,aina voi palata vanhoihin tapoihin tai sitten ajatella hyöty,terveydellinen,rahallinen,ajallinen?Löytyikö elämästä kenties jotain parempaa?Oletko sinä sairastunut?Tee pikatesti 🙂

Usein alkoholistit väittävät,että voivat lopettaa milloin vain.No siitä vaan sitten!Ilman muuta.Sitten tulee selityksiä hyötyjä vastaan.Miksi lopettaisin,kuolen kuitenkin?Niinhän se on,mutta se miten kuolee on se pointti.

Niin kuin alussa kerroin,riippuvuus on sairaus.Ei siis pidä säikähtää,jos itsestään sellaisen löytää.Ihmiset sairastuu.Riippuvuuden voi hoitaa pois.Siihen löytyy apua,kuten moniin muihinkin sairauksiin.Itseään pitää ymmärtää ja luottaa siihen,että kun päätät EI ENÄÄ,se päätös pitää ja voit antaa sen olla.Vapaus 🙂

http://www.neuvola.info/hyvinvointi/riippuvuudet/

http://www.irtihuumeista.fi/tietoa_ja_tukea/riippuvuus/riippuvuuden_syntyminen
http://www.paihdelinkki.fi/fi/tietopankki/tietoiskut/pelaaminen-muut-toiminnalliset-riippuvuudet-ja-niiden-hoito/aine-ja